Mika Waltari

Mika Toimi Waltari

Profesiono:	skriptisto

Lando:	Finlando
Naskodato:	19 di septembro 1908
Nasko-loko:	Helsinki, Finlando
Mortodato:	26 di agosto 1979
Morto-loko:	Helsinki, Finlando

Mika Toimi Waltari (1908 til 1979) esis Finlandana skriptisto.

Patro di Mika, Toimi, esis pastoro ma il mortis pro tuberkloso kande Mika evis kin yari ye somero 1914. Anke Toimi-patro skriptis du instruktanta biografio-libri por yuni. Olga-matro (naskinte Johansson) esis filiino di oro-maleisto de Sankt-Peterburg. La familio vivis povre sen patro, ma onklulo di Mika, Toivo, quo ank esis pastoro, helpis la familio. La morto di patro profunde afektis Mika, ed ilu skriptis romano (Sielu ja liekki “Spirito e flamo”) pri ta temo en 1934.

Yuna Mika esis tre lernema: il lernis lektar ante skolo askoltante kande on docis sua plu olda fratulo Samuel. Il skribis sua unesma dramato tri-pagina (Pelopidaan salaliitto “Konspiro di Pelopidas”) evante ok yari. Unesma verketo esis publikigita en 1925. Ol esis libro 72-pagina por yuni Jumalaa paossa (“Fugante de Deo”). Mika divenis studento en 1926 en Fina Normala Liceo de kurso quo havis Latina linguo kom precipua linguo ne-matrala.

Ye somero 1926 il amoreskis ad skriptisto Elina Vaara. Il ne recevis respond-amoro, e pro to pensis anke pri suocido. Decepto en amoro duktis il a studiar teologio en l' universitato. En somero 1927 Mika vivis en Paris, quo donis a la yunulo sexual experienci. Il entraprezis publikigar sua poemi, ma experti sugestis a lu skriptar prozo. Lua unesma verko esis teroro-novelaro Kuolleen silmät (“Okuli di mortinto”) da pseudonimo Kristian Korppi. Tamen, teroro-noveli induktis problemi en la studiado, ed ilu demisionis la teologiala fakultato ye autuno 1927. La sequanta yaro publikigesis Suuri illusioni (“Granda ilusiono”) quo notorigis lu.

Mika komencis studiar en la historial-linguistikala fakultato ed obtenis diplomo en 1929. Cayare esis publikigita verko Yksinäisen miehen juna (“La treno di solitara viro”). Tatempe Mika voluntis divenar docisto-expertisto en l' universitato.

Ye printempo 1931 Mika mariajis kun Marjatta Luukkonen (1909-1978). En januaro 1932 naskis ilua filiino Satu, l' unika filio. Erste nun, kom familialo, Waltari komencis skriptar profesionale. Il laboris kelka yari kom jurnalisto e redaktisto; samatempe il tradukis literaturo aden la Fina. Dum duesma mondomilito il laboris en Informo-instituto di Stato skribante artikli ed enciklopedieti.

Milito-tempo tre influis Mika. Pos milito en 1945 il skriptis sua mastro-verko Sinuhe egyptiläinen (“Sinuhe la Egiptiana”) tre rapide: on dicas ke 27 pagini naskis po dio. Mika nultempe vizitis Egiptia ma savis pri historio per libri e viziti en muzei Europala. Pose Gamal Abdel Nasser invitis Waltari ad Egiptia ma Mika polite refuzis (pro ke il ne esis interesata pri moderna Egiptia). Waltari anke polite refuzis, kande Hollywood volis prolongo-parto por Sinuhe.

Dum la yari 1950a Mika laboris tre forte. Laboro e fumado (40-50 sigareti po dio) acesis sua saneso. Il sufris pro sensonjeso e splineso konvalecante tempope en mentala kliniko. Maxim severa krizo esis en Milano en 1953. En 1968 lua pulmono-kancero esis operacita. Ilu mortis en 1979.

En 1957 Mika Waltari divenis membro dil Finlandan Akademio e honorumala doktoro en l'Universitato di Turku en 1970.

Dum sua yuneso Mika Waltari esis kondamnata pro esar tro fiera e tro kurajoza. Pose il esis konsiderata kom amuzisto-skriptisto. Nun Mika Waltari esas memorata kom magna e realista humanisto. Ilu skriptis e parolis pri individuala libereso, pri humanismo e digneso. En lua matura verki sonas la voco di homo.

Verki da Mika Waltari

Jumalaa paossa (Fugante de Deo), 1925
Kuolleen silmät (Okuli di mortinto), 1926
Sinun ristisi juureen (Adche tua kruco), 1927
Suuri illusioni (Granda ilusiono), 1928
Valtatiet (Chefa voyi), 1928 (kun Olavi Paavolainen)
Yksinäisen miehen juna (La treno di solitara viro), 1929
Dshinnistanin prinssi (La princulo di Dshinnistan), 1929
Muukalaislegioona (tradukuro?), 1930
Jättiläiset ovat kuolleet (Giganti esas mortinta), 1930 (Dramato)
Appelsiininsiemen (La semino di apelsino), 1931
Radiokuunnelma (Radio-dramato), 1931
Siellä missä miehiä tehdään (Ube on igas homuli), 1931
Kiinalainen kissa ja muita satuja (Chiniana kato e altra fabli), 1932
Mies ja haave (Viro e kimero), 1933
Sielu ja liekki (Spirito e flamo), 1934
Yö yli Euroopan (Nokto trasuper Europa), 1934 (Dramato)
Palava nuoruus (Flagranta yuneso), 1935
Tradukuro: Kristmann Gudmunddson, Kaukainen ranta (Distanta rivo), 1935
Aiotko kirjailijaksi (Ka tu divenus skriptisto?), 1935
Surun ja ilon kaupunki (Urbo di tristeso e joyo), 1936
Juudean yö (La nokto di Judea), 1936
Kuriton sukupolvi (Desobedianta generaciono), 1936 (Dramato) - Cinemo 1937, direktita da Wilho Ilmari
Akhnanaton, auringosta syntynyt (Akhnanaton la naskinta ek suno), 1937 (Dramato)
Helsinki kautta vuosisatojen (Helsinki dum yarcenti), 1937
Mies rakasti vaimoaan (La viro amis sua spozo), 1937 (Dramato)
Toimittaja rakastuu (La redaktero ameskas), 1937 (Dramato)
Yö yli Euroopan (Nokto trasuper Europa), 1937
Tradukuro: Kristmann Gudmunddson, Maan lapset (La filii di lando), 1937
Vieras mies tuli taloon (Stranja viro eniris la domo), 1937 - Cinemo 1938, direktita da Wilho Ilmari - Cinemo 1957, direktita da Hannu Leminen
Jälkinäytös (Posa akto), 1938
Ihmeellinen Josef eli elämä on seikkailua (Marveloza Yosef, altra dicante la vivo esas aventuro), 1938 (Dramato)
Kuka murhasi rouva Skrofin (Quo mortigis siorino Skrof?), 1939 - Cinemo 1961, direktita da Matti Kassila
Hämeenlinnan kaunotar (La belino di Hämeenlinna), 1939 (Dramato)
Cinemo-skripturo: Sep fratuli da Aleksis Kivi, 1939; direktita da Wilho Ilmari
Antero ei enää palaa (Antero ne plus retrovenos), 1940
Sotilaan paluu (La retroveno dil soldato), 1940
Komisario Palmun erehdys (L'eroro di polico-komisaro Palmu), 1940 - Cinemo 1960, direktita da Matti Kassila.
Maa on ikuinen (La lando esas eterna), 1941 (Dramato)
Totuus Virosta, Latvista ja Liettuasta (La verajo pri Estonia, Latvia e Lituania), 1941
Tulevaisuuden tiellä (Sur la voyo di futuro), 1941 (Dramato)
Yövuorossa (Noktala laboro-fazo), 1941
Ei koskaan huomispäivää (Nultempe esos la sequanta dio), 1942
Fine van Brooklyn, 1942
Hankala kosinta (Laborema propozo), 1942 (Dramato)
Hyvin harkittu - puoliksi tehty (Bone ponderita - to esas mifacita), 1942
Isästä poikaan (De patro a filiulo), 1942
Kaarina Maununtytär (Kaarina la filiino di Maunu), 1942
Neuvostovakoilun varjossa (En la tenebro dil Sovetiana spionado), 1942
Novelleja (Noveli), 1943
Eero ja Ilona (Eero ed Ilona), 1943
Ilona on sairaana (Ilona esas maladeskinta), 1943
Ilonan päivät tuuliajolla (La dii di Ilona sen skopo), 1943
Paracelsus Baselissa (Paracelsus en Basel), 1943 (Dramato)
Rakkaus vainoaikaan (L'amo dum persekuto-tempo), 1943
Yövieras (Noktala gasto), 1943-44 (Dramato)
Kirkas päivä (Hela dio), 1944
Takaisin linjoille (Retroe til frontiero), 1944
Unohduksen pyörre (La ciklo dil obliviado), 1944
Jokin ihmisessä (Ulo en homo), 1944 - Cinemo 1956, direktita da Aarne Tarkas
Tanssi yli hautojen (La danso trasuper la tombi), 1944 - Cinemo 1950, direktita da Toivo Särkkä
Gabriel, tule takaisin (Gabriel, venez retroe), 1944-45 (Dramato) - Cinemo 1951, direktita da Valentin Vaala
Sinuhe egyptiläinen 1-2 (Sinuhe la Egiptiana), 1945 - Cinemo 1954, The Egyptian, direktita da Michael Curtiz
Rakas lurjus (Kara raskalo), 1946 (Dramato)
Noita palaa elämään (La magiisto retroviveskas), 1945-46 (Dramato) - Cinemo 1952, direktita da Roland af Hällström
Omena putoaa (Pomo falas), 1946-47 (Dramato) - Cinemo 1952, direktita da Valentin Vaala
Elämän rikkaus (La richeso dil vivo), 1947 (Dramato)
Portti pimeään (La pordo a tenebrozo), 1947 (Dramato)
Kultakutri (L’ ora-hararalo), 1948
Lähdin Istanbuliin (Me departis ad Istanbul), 1947
Mikael Karvajalka (Mikael la harala-gambo), 1948
Kutsumaton (Desinvitito), 1948 (Dramato)
Myöhästynyt hääyö (Tarda mariajo-nokto), 1948 (Dramato)
Huhtikuu tulee (Aprilo iros), 1948-49 (Dramato)
Mikael Hakim, 1949
Neljä päivänlaskua (Quar suno-sinki), 1949
Leikkaus (L’ operaciono), 1951
Pimeä komero (Obskura kamereto), 1951 (Dramato)
Viimeiset ihmiset (Lasta homi), 1951 (Dramato)
Johannes Angelos, 1952
Kuun maisema (Lunala peizajo), 1953 - Cinemo Jäinen saari (Glacial insulo), direktita da Erik Häkkinen. - Tv-adapturo ye 1978, direktita da Markku Onttonen
Rakas lurjus (Kara raskalo), 1953-54 - Cinemo 1955, direktita da Edvin Laine
Yksinäisen miehen juna (La treno di solitara viro), 1954
Runoja 1925-45 (Poemi 1925-45), 1954
Turms kuolematon (Turms la desmortonta), 1955
Tradukuro: Pär Lagerkvist, Sibylla, 1956
Kutsumaton vieras (Desinvitita gasto), 1956-57
Vallaton Valtari (Briska Valtari), 1957
Feliks onnellinen (Feliks la felica), 1958
Valtakunnan salaisuus (La sekreto dil stato), 1959
Miljoonavaillinki (Miliono-manko), 1959-60 (Dramato) - Cinemo 1961, direktita da Toivo Särkkä
Myöhästynyt hääyö (Tarda mariajo-nokto), 1959-60 - Cinemo 1960, direktita da Edvin Laine
Koiranheisipuu ja neljä muuta pienoisromaania (La sambuko(?) e quar altrai romaneti), 1961
Toukokuu tulee (Aprilo venos), 1961
Tähdet kertovat, komisario Palmu! (La steli rakontas, polico-komisaro Palmu!), 1962 - Cinemo 1962, direktita da Matti Kassila
Keisari ja senaattori (La caro e senatano), 1963 (Dramato)
Ihmiskunnan viholliset (L’ enemiki di homaro), 1964
Cinemo-skripturo Kulkurin valssi (La valso dil vaganto) (kun Heikki Kataja), 1965 - Cinemo 1941, direktita da T.J. Särkkä
Pienoisromaanit (Romaneti), 1966
22.30 - pikajuna Viipuriin (22.30 kloki - l’ espreso a Viipuri), 1966
Pöytälaatikko (Tablala buxeto), 1967
Ihmisen ääni (La voco di homo), 1978
Mika Waltarin teoksia (La verki di Mika Waltari), 1978
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (Poemi e memoruri da Mika), 1979
Kieku ja Kaiku (Kieku e Kaiku), 1979 (kun Atso Alho)
Kirjailijan muistelmat (La memoruri dil skriptisto), 1980 (editita da Ritva Haavikko)
Nuori Johannes (Yuna Johannes), 1981
Mika Waltarin näytelmät (La dramati di Mika Waltari), 1999
Viisi ässää ja muita kertomuksia (Kin asi ed altra rakonti), [1999